lauantai 3. kesäkuuta 2017

Alku: yksi kolmestasadastatuhannesta


Kaikki suomalaiset tietävät, millainen on rintamamiestalo. Niitä nousi Suomeen sodanjälkeisinä vuosina melkein 300 000 - tänä päivänä osa niistä sijaitsee loistavilla paikoilla kaupunkien keskustojen liepeillä ja niissä asuu ehkä jo kolmas tai neljäskin lapsiperhe. Taloa on laiteltu vuosien varrella ja siitä on pidetty huolta.

Osa rintamamiestaloista hylättiin jo parinkymmenen vuoden kuluttua valmistumisesta kun maaseutu alkoi tyhjentyä. Lapsuusmaisemiini kuuluvat tyhjinä ainakin suurimman osan vuodesta seisovat, aina keltaiset, rintamamiestalot. Kukaan ei halua maaseudulta taloa, jossa ei ole sisävessaaa tai järvenrantaa, jonka pihasta on lähimpään kauppaan yli kymmenen kilometriä ja jonka ikkunasta näkyy vain muita, tyhjillään olevia, rintamamiestaloja. Jos talo on seissyt tyhjillään 20 vuotta, niin sitten sitä ei ainakaan halua kukaan.

Paitsi meidän perhe. Ostimme alkuperäiskuntoisen vuoden 1956 rintamamiestalon keskeltä maaseutua, unelmanamme saada siitä persoonallinen ja kotoisa vapaa-ajanviettopaikka, ja samalla säilytyttää pala jälleenrakentamisen historiaa. Edessä on aikamoinen työmaa, mutta aloittelemme pikkuhiljaa. Alkukesän hommana olisi saada vuonna 1998 äkillisesti hylätty talo sen verran siivottua ja tyhjennettyä, että pääsisimme sitten suunnittelemaan seuraavia askeleita.

Tervetuloa seuraamaan perheemme puuhia Jokelan tilalla!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti